Nuoruus on elämänvaiheena jännittävä ja innostava, mutta myös haastava. Nuoren keho ja mieli muuttuvat, kaverisuhteet ja romanttiset suhteet saavat uusia ulottuvuuksia. Opiskelu tuo mukanaan itsenäisyyttä ja uudenlaista vastuunottoa.
Ajatusten ja tunteiden myllerryksessä voi olla tarpeen pysähtyä, jutella ja saada uusia näkökulmia esimerkiksi psykoterapian kautta.
Polku avun tarpeen huomaamisesta terapeutin juttusille voi olla kullakin nuorella eri näköinen. Tässä kirjoituksessa valotamme, miten nuori pääsee psykoterapiaan, askel askeleelta.
Milloin nuoren kannattaa hakeutua psykoterapiaan?
Nuori saattaa itse huomata tarpeen keskusteluavulle tai vanhempi, opettaja tai opiskelijaterveydenhuollon ammattilainen voivat vinkata terapiaan hakeutumisesta.
Yleisiä merkkejä käsittelyä vaativista haasteista voivat olla vaikeudet opintojen edistämisessä tai arjen hallinnassa. Jos sängystä nouseminen on yhtäkkiä normaalia vaikeampaa, tai ihan tavalliset askareet tuntuvat ylivoimaisilta, voi kyseessä olla esimerkiksi masennus. Myös koenumeroiden laskeminen tai opiskelumotivaation katoaminen voivat olla merkkejä siitä, ettei kaikki ole kunnossa.
Syyt nuoren hakeutumiselle psykoterapiaan voivat olla monenlaisia. Terapeutin kanssa voidaan jutella esimerkiksi ensimmäisen romanttisen suhteen haasteista – miten käsitellä ristiriitatilanteita kumppanin kanssa, tai millaisia kompromisseja parisuhteessa voi ja kannattaa tehdä.
Myös kaverisuhteet, yksinäisyys tai oman polun löytäminen opinnoissa ja työelämässä voivat olla terapiassa käsiteltäviä aiheita.
Nuoren reitti psykoterapiaan alkaa usein opiskeluterveydenhuollosta
Ensimmäinen askel psykoterapiaan on ottaa yhteys terveydenhuollon ammattilaiseen. Nuoren kohdalla tämä ammattilainen on useimmiten opiskeluterveydenhuollon edustaja: koululääkäri, koulupsykologi, kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori. Jos nuori ei enää opiskele, terapiaan hakeutumisen ensimmäinen askel voi olla työterveyshoitajan vastaanotto, tai lääkärikäynti terveyskeskuksessa.
Terapiapoluissa on alue- ja kuntakohtaisia eroja ja myös vastaanottoajan saaminen vaihtelee paljon.
“Aina nuori ei tiedä minne ottaa yhteyttä. Nuorelle on hyvä muistuttaa vain yhdestä säännöstä: Kerro tutulle aikuiselle huolestasi, on hän sitten opettaja tai muu koulun työntekijä. He tietävät, miten kotipaikkakunnallasi toimitaan ja osaavat ohjata sinut oikeaan paikkaan.”, muistuttaa Mari Tulijoki, Verven psykologi.
Koulun terveydenhuollon ammattilainen ohjaa puolestaan nuoren seuraavaksi lääkärin tai psykiatrin vastaanotolle. Lääkäri diagnosoi, millainen mielenterveyden haaste nuoren pulmien taustalla on. Terapian tarvetta arvioidaan lääkärin vastaanotolla nuoren oireiden mukaan.
Lääkärin vastaanotolle kannattaa mennä avoimin mielin ja kertoa avoimesti omista tunnelmistaan ja haasteistaan.
Joskus nuori ohjataan suoraan psykoterapeutin juttusille, joskus taas aloitetaan psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotoilla, tai muilla toimenpiteillä. Nuoren ei tarvitse tässä vaiheessa osata itse toivoa psykoterapiaa tai tietää, millainen terapia hänelle sopisi, vaan lääkäri suosittelee sopivaa vaihtoehtoa.
Joskus nuoren pulmat voivat heijastella myös perheen haasteita: tällöin sopiva terapiamuoto voikin olla perheterapia. Siksi ei kannata hämmästyä, jos lääkäri kyselee myös vanhemmista ja sisaruksista. Nuoren omassa elämässä haasteet voivat näyttäytyä vaikkapa koulunkäynnin ongelmina, mutta syyt löytyäkin ihan toisaalta.
KELA-kuntoutus vai omakustanteinen terapia?
Myös KELAn tuki ja toimintatavat voivat ohjata sitä, miten nuori pääsee psykoterapiaan. KELAn rahallista tukea psykoterapiaan saadakseen on nuoren oltava vähintään 16-vuotias ja hänen tulee ensimmäisenä saada kolmen kuukauden ajan asianmukaista hoitoa pulmiinsa.
Tällaista hoitoa voi olla esimerkiksi viikoittaiset käynnit oman terveyskeskuksen psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla.
Tämän kolmen kuukauden jakson jälkeen lääkäri voi kirjoittaa nuorelle niin kutsutun B-lausunnon, jossa suositellaan psykoterapiaa. Lausunnossa lääkäri toteaa, että juuri sinä hyötyisit psykoterapiasta ja se auttaisi sinua jatkamaan opintosi loppuun asti.
Jos taas nuorella tai hänen vanhemmillaan on taloudellinen mahdollisuus ja halukkuutta kustantaa terapia itse, voivat he varata ajan suoraan terapeutille. Esimerkiksi Verven kautta ajan voi halutessaan varata suoraan psykoterpeutille. Verven psykoterapeutteihin voi tutustua täällä.
Suositeltavaa on kuitenkin käydä ensin esimerkiksi kouluterveydenhoitajan vastaanotolla ja kysyä häneltä ammattilaisena terapian hyödyistä juuri sinun haasteisiisi. Terapiamuoto tarkentuu terapiaan hakeutumisen myöhemmässä vaiheessa. Nuorelle voi sopia keskustelevan terapian lisäksi myös vaikkapa taide- tai musiikkiterapia.
“Jos nuori haluaa, terapeutti voi tehdä yhteistyötä myös koulun kanssa. Joskus on hyvä miettiä, miten koulu voi tukea nuorta terapian lisäksi – se voi olla kevennetty läksymäärä tai räätälöity kouluviikko. Vaihtoehtoja on koulussa monia ja ne pohditaan aina moniammatillisesti nuoren tarpeisiin”, kertoo psykologi Mari Tulijoki.
Tulijoki myös muistuttaa, että jokaisella nuoren kanssa työskentelevällä on vaitiolovelvollisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että nuori voi turvallisin mielin puhua ammattilaiselle, eikä tämä hiisku asioista eteenpäin sanaakaan. Ei siis ole syytä olla huolissaan siitä, päätyvätkö omat henkilökohtaiset tuntemukset ja ajatukset esimerkiksi vanhempien tietoon.
Myös lyhytterapia tai yksittäiset terapiakäynnit ovat hyödyksi
Aina ei tarvita pitkäaikaista vuosia kestävää terapiaa. Etenkin nuoret voivat hyötyä yksittäisten haasteiden käsittelyssä lyhyistäkin terapiajaksoista tai yksittäisistä käynneistä psykoterapeutilla.
Joskus jo säännöllinen keskustelu vaikkapa koulupsykologin, psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykoterapeutin kanssa auttaa selkeyttämään ajatuksia.
Lyhyidenkään terapiajaksojen hyötyjä ei siis kannata unohtaa. Viiden tai kymmenen käynnin keskusteluapu voi tuoda nuorelle juuri sen verran uutta perspektiiviä omiin ongelmiin, että elämä palaa raiteilleen ja opinnot alkavat taas edetä suunnitellusti. Nuori voi hakeutua terapeutin tai muun ammattilaisen puheille siis myös hyvin matalalla kynnyksellä ja kokeilumielellä.
“Sinun ei tarvitse miettiä, onko pulmasi liian suuri tai liian pieni. Tärkeintä on, ettet jää sen kanssa yksin.”, ohjeistaa psykologi Mari Tulijoki jokaista nuorta.
Terapiaan voi hakeutua omien pohdintojensa tai yksittäisen pulmansa kanssa ihan kuka vain ja milloin vain. Reittejä on monia, kuten tässä kirjoituksessa on todettu. Voit varata ajan kouluterveydenhoitajalle, psykologille, tai jos sinulla on varaa maksaa käyntisi itse, voit varata ajan suoraan psykoterapeutille.
Terapeutille hakeutuessa sinulla ei tarvitse olla selkeää suunnitelmaa ja ajatusten ei tarvitse olla järjestyksessä – siksihän olet hakemassa keskusteluapua. Tärkeintä on ottaa ensimmäinen askel. Sen jälkeen ammattilainen kyllä ohjaa sinut oikeaan suuntaan. Joskus yksittäinenkin keskusteluhetki on jo iso apu.
Lisätietoa psykoterapiasta:
Verven psykoterapia
Usein psykoterapiasta kysyttyä
