Avainsana: pariterapia

Pariterapia tai paripsykoterapia on yksi psykoterapian muodoista, jossa käsitellään ja huolletaan parisuhdetta. Pariterapiassa käydään läpi parisuhteen haasteita, vahvistetaan osapuolten tunneyhteyttä ja molempien psyykkistä hyvinvointia suhteessa.

Pariterapia muistuttaa yksilöterapiaa, mutta tapaamisilla ollaan yleensä yhdessä puolison kanssa ja keskustelun keskiössä on nimenomaan parisuhde ja sen haasteet. Pariterapiaan voi kuulua yhteistapaamisten lisäksi myös tapaamisia kahden kesken terapeutin kanssa. Joskus pariterapiaan tullaan myös kokonaan ilman puolisoa keskustelemaan parisuhteen haasteista.

Terapia voi tarjota pariskunnalle uusia näkökulmia, syventää keskinäistä ymmärrystä, sekä esimerkiksi löytää keinoja vuorovaikutuksen parantamiseen tai tunteiden käsittelyyn.

Pariterapiassa voi riittää kaksi tai kolme käyntiä, mutta terapia voi kestää myös pidempään. Terapian pituus ja sisältö riippuvat pariskunnasta, heidän tavoitteistaan ja haasteistaan.

Mitä paripsykoterapia on ja mitä käynneillä tehdään?

Tärkeää paripsykoterapiassa on, että molemmat puolisot pääsevät puhumaan ja saavat kertoa omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Pariterapian sisältö muotoutuu sen mukaan, millaisten ajatusten, kysymysten tai haasteiden vuoksi pariskunta tulee terapiaan ja mikä on heille luonteva tapa käsitellä asiaa.

Usein pariterapiassa keskustellaan, terapeutin kuunnellessa ja ohjatessa keskustelua esimerkiksi kysellen. Tämän lisäksi pariterapiaan voi liittyä myös erilaisia harjoituksia.

Yksi esimerkki voi olla kirjallinen harjoitus, jossa pariskunnan tehtävänä on pohtia, miten reagoi tiettyyn tilanteeseen tai puolison sanoihin. Ajatusten paperille laittaminen voi auttaa syventymään omiin reaktioihin ja pääsemään kiinni siihen, mitä oman toiminnan takana mahdollisesti on.

Pariterapiasta voi saada myös kotitehtäviä. Kotitehtävänä voi olla vaikkapa miettiä miten kiireisen arjen keskelle löytyisi enemmän pieniäkin yhdessäolon hetkiä tai toisen huomioimista pienillä kosketuksilla tai lempeillä katseilla. 

Erilaiset terapiasuuntaukset paripsykoterapiassa

Terapeutin suuntautuminen vaikuttaa jonkin verran työskentelytapoihin paripsykoterapiassa. Samaan tapaan kuin yksilöterapeuteille, myös paripsykoterapeuteilla on erilaisia terapiasuuntauksia, jotka ohjaavat terapeutin lähestymistapaa.

Paripsykoterapiaan hakeutuessa voi tutustua tarkemmin eri suuntauksiin ja pohtia, millainen lähestymistapa sopii juuri omalle kohdalle parhaiten.

Pariterapeutin lähestymistapa voi olla tunnekeskeinen, ratkaisukeskeinen, psykodynaaminen ja integratiivinen

Ratkaisukeskeinen paripsykoterapia on usein muita työskentelytapoja lyhytkestoisempaa. Tavoitteena on mennä suoraan asiaan ja tarkastella pariskunnan haasteita ratkaisujen ja joskus myös voimavarojen näkökulmasta. Millä tavalla tilanteesta päästään eteenpäin?

Tunnekeskeisessä terapiassa taas keskitytään pariskunnan tunnesuhteeseen sekä luottamuksen ja turvallisuuden vahvistamiseen. Terapeutti ohjaa pariskuntaa löytämään uudenlaisia, korjaavia tunnekokemuksia toistensa kanssa.

Psykodynaaminen lähestymistapa vaatii usein pitkäkestoisinta terapiaa, sillä tässä suuntauksessa lähdetään kartoittamaan parisuhteen pulmia puolisoiden historian kautta. Tavoitteena on syventää ymmärrystä itsestä ja puolisosta, sekä siitä, miten aiemmat kokemukset suhteista tai lapsuudesta vaikuttavat tämän päivän toimintamalleihin.

Integratiivinen terapeutti taas yhdistelee joustavasti eri suuntauksia. Terapeutti voi kuulostella pariskunnan haasteita ja räätälöidä sitten eri lähestymistavoista pariskunnalle sopivan yhdistelmän.

Milloin pariterapiaan?

Paripsykoterapiaan voi hakeutua hyvin erilaisista syistä. Terapiaan voi tulla ihan vain parantamaan tunneyhteyttä puolisoon, tai etsimään uusia keinoja vuorovaikutukseen, tunteista puhumiseen tai arjen pyörittämiseen. Toisaalta taustalla voi olla isompi parisuhteen kriisi tai yhteinen traumaattinen kokemus.

Yleensä oikea aika hakeutua pariterapiaan on silloin, kun tuntuu, ettei omat keinot riitä parisuhteen haasteiden taklaamiseen.

Tilanteen voi tunnistaa esimerkiksi omista tyytymättömyyden tunteista arkeen, puolisoon tai suhteeseen. Jos esimerkiksi kaikki puolison tekemä ärsyttää, voi taustalla olla tyytymättömyyden tunne, jonka syitä voi lähteä pohtimaan paripsykoterapiassa.

Myös eroa harkitseva tai jo eronnut pariskunta voi tulla pariterapiaan. Pariterapiassa voidaan silloin pohtia eroon johtaneita tekijöitä tai esimerkiksi varmistaa rakentavan keskusteluyhteyden säilyminen yhteisten lasten asioiden hoidossa. Eron yhteydessä voidaan tulla pariterapiaan miettimään omia toimintamalleja parisuhteessa ja niiden mahdollista yhteyttä parisuhteen päättymiseen. Eron kohdalla pariterapeutin vastaanotolle voi tulla yksin tai yhdessä.

Joskus paripsykoterapia on tarpeen myös, kun toisella puolisolla on omia haasteita mielenterveyden kanssa. Esimerkiksi puolison masennus voi vaikuttaa vahvasti parisuhteeseen. Pariterapia voi tällöin lisätä molempien ymmärrystä tilanteesta ja antaa keinoja haasteiden käsittelyyn.

Pariterapiaan tullakseen pariskunnalla ei toisaalta tarvitse välttämättä olla mitään isoa selkeää ongelmaa. Yleinen tyytymättömyyden tunne, tai lisääntynyt riitely riittää syyksi tulla terapiaan, ja terapiaan kannattaakin hakeutua mahdollisimman matalalla kynnyksellä, sillä pitkittyessään haasteet ovat yhä hankalampia käsitellä.

Millaisia asioita paripsykoterapiassa käsitellään?

Paripsykoterapian sisältö riippuu aina pariskunnasta. Ensimmäisillä tapaamisilla kartoitetaan, millaisia asioita puolisoilla on mielessä, mikä parisuhteessa toimii ja toisaalta, mitä haasteita suhteessa on, sekä mihin toivottaisiin muutosta.

Terapeutti kuuntelee ja tutustuu pariskuntaan. Kun pariskunta on saanut kertoa terapeutille tilanteestaan, keskustellaan yhdessä, hyötyisivätkö puolisot muutamista käynneistä, vai ehkä pidemmästä terapiajaksosta, ja minkä tyyppisiä tavoitteita terapialla voisi olla. Ensimmäisellä tapaamisella pariskunta tutustuu myös puolestaan terapeuttiin ja pääsee tunnustelemaan, onko terapeutin kanssa luontevaa jutella.

Pariterapiassa ajatellaan sekä pariskuntaa että suhteen osapuolia yksilöinä. Kummankin puolison oma tausta, ajatukset ja mahdolliset henkilökohtaiset haasteet vaikuttavat parisuhteeseen, ja siihen, miten osapuolet näkevät toisensa.

Siksi pariterapiassa voidaan käsitellä myös kummankin osapuolen henkilökohtaista taustaa ja oman historian mahdollisia vaikutuksia nykyiseen parisuhteeseen. Näitä asioita voidaan käsitellä yhdessä tai myös yksilökäynneillä.

Usein pariterapian keskiössä on pariskunnan vuorovaikutus. Tätä voidaan lähteä pohtimaan esimerkiksi puhumisen ja kuuntelemisen harjoituksella, jossa toinen kertoo itselleen merkityksellisestä tapahtumasta, ja toinen kuuntelee keskeyttämättä ja kysymättä mitään. Kun tarina on kerrottu loppuun, kertoo kuuntelija, mitä on kuullut ja miten ymmärtänyt kuulemansa.

Harjoitus on monelle hyvinvoivassakin suhteessa olevalle pariskunnalle haastava. Sen tavoitteena on tarjota puhujalle tunne siitä, että hän on tullut kuulluksi ja ymmärretyksi juuri oman kokemansa tarpeen mukaan sillä hetkellä, ja toisaalta haastaa kuuntelija pidättäytymään omien tulkintojensa lisäämisestä toistaessaan, mitä kuuli toisen kertovan.

Miten pariterapiaan pääsee?

Esimerkiksi Verve Terapian paripsykoterapiaan voi tulla ihan vain varaamalla ajan sopivalle psykoterapeutille. Pariterapiaan voi tulla yhdessä puolison kanssa, mutta pariterapeutille voi varata ajan myös ihan itsekseen, jos puoliso ei motivoidu lähtemään mukaan.

Kela voi myös korvata pariterapiaa 1-3 vuoden ajan. Kelan maksusitoumukselle on pariterapian kohdalla samat kriteerit kuin yksilöterapiassa: tarvitaan lääkärin lausunto mielenterveyden haasteesta, joka haittaa työ- tai opiskelukykyä.

Paripsykoterapia voi kulkea myös toisen puolison yksilöpsykoterapian rinnalla. Toisen puolison mielenterveyden haasteet vaikuttavat väistämättä jossain määrin myös parisuhteeseen ja toisaalta yhdessä haasteita käsittelemällä haasteisiin voidaan löytää uusia ratkaisuja.

Keitä paripsykoterapeutit ovat?

Paripsykoterapeutiksi pätevöityäkseen tulee täyttää samat kriteerit kuin muihin psykoterapiakoulutukseen hakiessa. Tarvitaan terveydenhuoltoalan korkeakoulututkinto, ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta, tai jokin muu yliopistotutkinto. Jos tutkinto on muulta kuin terveydenhuollon alalta, vaaditaan yleensä jotain relevantteja opintoja esimerkiksi psykologiasta.

Verven Terapian paripsykoterapiaan voi varata ajan joko soittamalla tai verkossa.