Psykodynaaminen psykoterapia: omaan mieleen vaikuttavien tiedostamattomien voimien tutkintaa
Psykodynaaminen psykoterapia on yksi psykoterapian suuntaus. Sen taustalla on psykoanalyyttinen teoria, joka toimii viitekehyksenä työskentelylle. Perehdymme tässä tekstissä siihen, mitä psykodynaaminen psykoterapia on ja mitä käynneillä tapahtuu. Jatka lukemista saadaksesi selville, sopisiko psykodynaaminen terapia sinulle!
Teoreettinen viitekehys antaa psykoterapeutille käsityksen siitä, kuinka mieli ja vuorovaikutus toimii ja kuinka mielen pulmia voidaan lähteä käsittelemään ja ratkaisemaan. Mielen toimintaa ja vuorovaikutusta voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta ja siksi terapiasuuntauksiakin on useita. Psykoterapialla on aina selkeä tavoite ja terapiasuuntaus kannattaa valita sen mukaan, mitä terapialta halutaan.
Haastattelimme Verve Terapian psykodynaamista psykoterapeuttia Leena Björklundia ja kysyimme, mitä psykodynaamisesta terapiasta tulisi tietää.
Psykoanalyyttinen teoria on vanhin psykoterapian viitekehyksistä
Psykodynaamisen terapian taustateoria on psykoanalyyttinen teoria. Sen juuret ovat itävaltalaisen neurologin Sigmund Freudin tutkimuksissa 1900-luvun alussa. Se onkin ensimmäinen psykoterapiassa käytetyistä viitekehyksistä, ja sen pohjalta ovat vuosikymmenten saatossa kehittyneet muut tänä päivänä käytössä olevat viitekehykset.
Piilotajunta on keskeinen käsite psykodynaamisessa lähestymistavassa. Sillä tarkoitetaan ihmismielen tiedostamattomia prosesseja ja ajatusmalleja.
Esimerkiksi tietynlaisessa tilanteessa ihminen saattaa reagoida tai toimia aina saman kaavan mukaan, hahmottamatta itse toimintansa tai reaktionsa syitä. Tällaisiin piilotajunnasta kumpuaviin reaktioihin tai malleihin psykodynaamisessa työskentelyssä pureudutaan.
Varhaisella vuorovaikutuksella katsotaan psykoanalyyttisessä teoriassa olevan suuri merkitys myöhempiin mahdollisiin mielen ja vuorovaikutuksen pulmiin. Lapsuudenkodin vuorovaikutusmallit ja mahdolliset traumaattiset kokemukset heijastuvat aikuisena elämän valintoihin yllättävilläkin tavoilla, ja voivat esimerkiksi hankaloittaa ihmissuhteiden rakentamista ja säilyttämistä.
Psykodynaamisen psykoterapian tavoite hahmottaa piilotajunnan merkitystä omiin valintoihin
Ihminen saattaa huomata toistavansa samoja kaavoja, esimerkiksi päätyvänsä aina samanlaiseen toimimattomaan parisuhteeseen, ymmärtämättä itse, miten aina päätyy uudelleen samanlaiseen tilanteeseen. Tällaisessa tilanteessa vaikuttimet voivat piillä tiedostamattomassa piilotajunnassa.
Tällaisia pulmia psykodynaaminen psykoterapia pyrkii ratkaisemaan. Mitä enemmän ihmisellä on piilotajunnassaan vaikuttimia, joita ei itse havaitse, sitä enemmän elämässä tuntuu tapahtuvan asioita, joiden syyt tuntuvat jäävän pimentoon. Piilotajunnasta kumpuavat vaikuttimet ovat voineet muodostua jo lapsuuden vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteiden vaikutuksesta, tai myöhempien kokemusten muokkaamina.
Psykodynaamisella psykoterapikäynnillä potilas saa lähteä kertomaan vapaasti, mitä juuri sinä päivänä on mielen päällä. Tässä terapiamuodossa ei ole aktiivisia harjoituksia tai kotitehtäviä, vaan terapia koostuu vastaanotolla käydystä keskustelusta. Potilas lähtee kertomaan ajatuksistaan, ja psykoterapeutti voi auttaa ohjaten keskustelua ja raivaten esteitä ajatusjatkumoiden tieltä.
Björklund kuvaa terapiaa suuren käsityön tutkimiseksi. Käynnin alussa potilas kuvaa, mitä mielessä on juuri silloin, ja näin saadaan kiinni käsityön yhdestä kulmasta.
Kulmasta lähdetään tutkimaan käsityötä eteenpäin, terapeutin auttaessa potilasta eteenpäin tutkimusmatkallaan. Käynnillä voidaan pysähtyä käsittelemään jotain kohtaa tarkemmin tai siirtyä eteenpäin nopeammin. Joillakin käynneillä löytyy työstä kohta, joka on ehjempi, toisilla taas työstä löytyy enemmän solmukohtia, joita jäädään purkamaan.
Psykodymaanisen terapian lopputuloksena ja tavoitteena on tilanne, jossa potilaalla on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa tietoisesti elämänsä tapahtumiin ja valintoihin. Keskustelun kautta hahmotetaan piilotajunnan vaikuttimia, ja potilas saa kiinni oman piilotajuntansa merkityksestä omaan toimintaan, valintoihin ja vuorovaikutukseen.
Psykodynaamisen terapian frekvenssi eli käyntikertojen tiheys on verrattain tiivis. Psykodynaamisessa psykoterapiassa käydään yleensä vähintään kahdesti viikossa, joskus myös kolme tai neljä kertaa viikossa.
Terapia voi kestää lyhimmillään, esimerkiksi akuutin kriisin kohdalla 10 tai 20 käyntiä. Syvällisempi työskentely voi kuitenkin viedä useamman vuoden. Kela tarjoaa kuntoutuspsykoterapiaa 3 vuoden ajan, ja tämä voi psykodynaamisessa työskentelyssä osoittautua liian lyhyeksi jaksoksi.
Pitääkö psykodynaamisen psykoterapeutin vastaanotolla maata sohvalla?
“Ei tarvitse!”, vakuuttaa Björklund.
Mielikuva sohvalla makaavasta potilaasta ja passiivisena kuuntelevasta terapeutista on vanha. Se on peräisin ajanjaksolta, jolloin psykoanalyyttisessä työskentelyssä unohtui potilaan ja terapeutin vuorovaikutuksen merkitys.
Tänä päivänä psykodynaaminen psykoterapia on keskustelevaa. Terapian lähtökohtana on ajatus siitä, että ongelmat, joita ratkotaan, ovat syntyneet vuorovaikutuksessa ja niitä on syytä myös hoitaa vuorovaikutuksessa.
Björklund on ollut itse jo lukioiässä kiinnostunut ihmismielen toiminnasta ja jo silloin psykodynaaminen lähestymistapa tuntui omimmalta. Björklund kokee, että psykodynaamisen otteen avulla päästään käsiksi juuri sellaisiin haasteisiin, joiden kanssa hän itse haluaa potilaitaan auttaa. Viitekehys on terapeutille työväline, samaan tapaan kuin valokuvaajalle kamera: sopiva väline löytyy sen mukaan, mikä tuntuu itselle sopivimmalta.