Psykoterapioiden muuttuva kenttä – johtoryhmän blogi

Psykoterapiamenetelmien historiassa psykodynaaminen terapia on ollut Suomessa käytännössä ainoa menetelmä 1980-luvulle saakka. Aikanaan näitä pitkiä hoitoja voitiin toteuttaa julkisella sektorilla psykiatrian poliklinikoilla.

Vähin erin kuitenkin potilasmäärät lisääntyivät siinä määrin, että kävi mahdottomaksi toteuttaa psykoterapioita julkisella puolella. KELAn rahoittama kuntoutuspsykoterapia on paikannut tätä ongelmaa, mutta toisaalta johtanut siihen, että kuntoutuspsykoterapiaan ohjataan potilaita, jotka ovat liian sairaita siitä hyötymään.

1990-luvulta alkaen erityisesti kognitiivisen ja ratkaisukeskeisen psykoterapian koulutukset ovat lisääntyneet ja samoihin aikoihin aloitettiin myös eri tahoilla lyhytpsykoterapiakoulutuksia. Edelleen kuitenkin psykoterapian saatavuus on huonoa.

Lyhytterapia varhaisen ongelmiin puuttumisen keinona

Viime vuosina työterveyshuollon kautta on voinut saada lähetteen lyhytterapioihin, ja tämä onkin mahdollistanut ongelmiin puuttumisen aikaisempaa aikaisemmin. Samaan aikaan on lähtenyt käyntiin myös Terapiat etulinjaan – hanke, jonka tarkoituksena on, että palvelut järjestetään portaittaiseksi jatkumoksi siten, että alimmilla portailla tarjotaan matalan kynnyksen lyhytterapiapalveluja tai digitaalisia hoitoja ja korkeammilla portailla monimutkaisempiin tilanteisiin tarkoitettua intensiivisempää hoitoa.

Miten hyvinvointialueet vastaavat psykoterapiapalvelujen järjestämiseen?

Uudet hyvinvointialueet ovat nyt aloittaneet toimintansa. Mikä niiden rooli tarkkaan ottaen tulee olemaan psykoterapiapalvelujen tarjoamisessa, on tätä kirjoittaessa vielä epäselvää. Esimerkiksi Varsinais-Suomen hyvinvointialueen nettisivuilla kyllä todetaan, että vaikuttavien psykososiaalisten menetelmien laajan saatavuuden kehittäminen on tavoitteena, mutta miten tämä käytännössä tapahtuu?

Samalla pohdituttaa, mikä tulee olemaan esimerkiksi palvelusetelien rooli psykoterapiapalvelujen hankkimisessa. Asiat löytävät uomansa, mutta sillä välin odottavan aika voi olla pitkä.

Kirjoittaja

Hasse Karlsson, LT, FM,
Integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori
Psykoterapeutti